tiistai 7. tammikuuta 2014

Tytön kans kahestaan

Melko hiljainen talo. Tavallista ja arkista, mutta silti niin ihanaa ja erikoista. Lounasaika. Taimityttönen tekee tästäkin hetkestä vielä ainutlaatuisemman ja kauniimman. Pienokainen mutustaa leipää, perunaporkkanasoijamuhennosta ja tuhisee. Pienellä kädellään poimii pöydältä leivänmuruja. Hän oppi eilen juomaan itse lasista. Hyräilyn tahtiin hän keinuu syöttötuolissaan ja tanssii aina mihin vain musiikkiin tai rytmiin. :) Hymyän ja olen onnellinen.



Keitin kahavit. (Milloinkahan sitä tekis kahvinsa kunnon pannussa niinkuin ennenvanhaan, puuhellalla. Nyt on ihan keittimellä porisutettua vain.) Mies tulee illalla kotiin puutöistä ja oleskellaan ihan vaan kahdestaan kera kissojen tämä päivä. Aamulla maisema oli muuttunut valkoisemmaksi ja vieläkin sataa. Taivaalta tulee isoja länttejä lunta ja kaikki on peittynyt märkään narskuvaan pumpuliin. Voisi tehdä lumiukkoja. Jospa tänne saataisiin vielä ennen kevättä kunnon kinokset niin päästään pulkkailemaan! Punainen pulkka odottaa pientä ulkoilijaa ulkovarastossa.



2 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis ja hyväntuulinen kirjoitus <3 Onnellisuutta hehkuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos. :) Tähän arkeen tulee kyllä kultareunus jokapaikkaan ton lapsosen kanssa. Nii se on, ainakin useimmiten, eikö totta? :)

      Poista