Lisää mekkoja :)

Tämä kesä nostattaa mekkokuumetta, vaikka onkin ollut aika koleaa säätä. Ompelulle on halua enemmän kuin sille aikaa järjestyy ja välillä tuntuu, että halkean kun ei ole ehtinyt tai päässyt ompelemaan. Sain muutama päivä sitten tämän valmiiksi asti ja nyt tänne näytille. 

Retrokankaasta syntyi typykälle mekkonen samaa kaavaa soveltaen kuin aiemmassa postauksessa. Muutin helmaa ja lisäsin myös leveyttä. :) Tätä mekkoa voi varmasti hyvin käyttää myös myöhemmin tunikana. Helmassa on kivat taskut, joihin sitten isompana voi itse kerätä aarteita. Ihana tuli, tykkään! 

Kukkamekkonen!

Kovin on hiljaiseloa täällä blogissa, päivitystahti on hidastunut melkoisesti. Aikaa ei tunnu riittävän tänne asti, ja asiaa ei helpota kaunis ilma ulkona ja puutarha-ja ompeluhommiin syyhyävät sormet. Täytyypä koittaa ryhdistäytyä, jos tätä blogia aion pitää... :) 

No, jotain näytettävää nyt tännekin asti pääsi, nimittäin tulin näyttämään juuri valmistuneen mekkosen, jonka tein tyttöselleni. Kangas on nättiä retropuuvillaa. Malli on simppeli, nopeatekoinen ja kaunis. Kaavan tähän löysin Anna Maria Hornerin sivuilta, löytyy täältä: http://annamariahorner.blogspot.fi/2014/05/a-pretty-piece-of-cake.html. Muokkasin sitä hieman ja tällaisia mekkomalleja taitaa olla varmastikin muuallakin. 

Näitä pitää tehdä useampia. :) 

Syntymäpäivämekkonen

Halusin ommella tytölleni syntymäpäiväksi nätin mekon. Sellaisen, joka säilyy muistona ja jonka voi kaivaa kaapista ihasteltavaksi ja hypisteltäväksi välillä ja silloin voidaan ihmetellä, että "Näinkö pieni sinä Taimityttönen olit silloin 1-vuotiaana?". :D Tietenkin valokuvaakin varten ajattelin sen olevan hyvä ja nätti. 

Materiaaliksi valikoitui kangaskauppareissulla palalaarista sattumalta vastaan tullut vihreä pellavakangas. Otin sen mukaani, koska tykkään pellavasta sen tunnun, fiiliksen ja tyylin vuoksi. Kankaan värikin miellytti silmää. Pellava laskeutuu kauniisti, on sopivan rento, mutta silti siisti ja sopii moneen tilanteeseen. Mietin siitä ensin jotain toppimaista tunikaa itselleni tai ehkä jotain lapselle. Mietin aika pitkään, että millaisen mekkosen tytölle tahtoisin tehdä ja mistä kankaasta, 1-vuotis -mekko kun ei ole oikeastaan mikätahansa mekko. Lopulta silityslaudalla pinossa oleva viikattu pellavapala halusi tulla tytölle mekoksi ja se riitti juuri hyvin. Pellava on aina ihana pellava, ei sitä sen kummempia tarvii. :) 

Siitä tuli tällainen keijumekko. :)

Kuvassa mekkonen on vähän ryppyinen juhlien ja valokuvauksen jäljiltä, mutta rypyt oikeastaan tietenkin kuuluvat pellavakankaan luonteeseen. En siksi lähtenyt silittämään nyt...

Suunnittelin ja ompelin mekon itse oman mielen mukaisesti. :) Olkapäille halusin söpöt rusetit, jotka avaamalla mekon voi pukea päälle. Tässä mekossa ei ole vetoketjuja tai nappeja. Tikkasin helman ja miehustan reunat useampaan kertaan, ajattelin että on kivan näköinen niin. Takaa mekon helma on hieman pidempi kuin edestä. Koristukseksi leikkaussaumaan ompelin kirpparilta löytyneen pitsin ja lasihelmen laitoin vielä kimaltamaan koristerusettiin mekon selkämykseen.  

Rakkauvella tehty :) 

Hei vaan! :)

Täällä on ollut niin paljon muita kiireitä ja puuhia, että tänne kirjoitteleminen on nyt kokonaan jäänyt. Tätä äiti-ihmistä on pitänyt nyt viimeaikoina varattuna maaliskuun lopulla vietetyt tytön syntymäpäivät ja niihin liittyneet ihanat hääräilyt. On tehty loppuun tilkkupeittoa, pehmoleluja, paketoitu niitä paketteihin, on ommeltu juhlaviirejä ja juhlamekkoa, on suunniteltu menua, leivottu, siivottu, askarreltu kutsukortteja, yms... 

Lapsen ensimmäinen syntymäpäivä! Se on iso juttu. Hartaasti valmisteltu, odotettu ja vietetty Juhla. 

Maljakkoon keräsin pajun, pihlajan, koivun ja kuusenoksia neilikoiden seuraksi. Hain lehteen puhkeavat oksat aiemmin sisälle veteen, että niihin puhkeaisi lehdet sopivasti syntymäpäivän aikaan. Kimpusta tuli kiva. 

Syntymäpäiville suunnittelemani ja ompelemani mekko onnistui mukavasti ja tyttö oli tosi nättinä keijukaisena koko päivän. Mekko on pellavaa, ja koristeena rusetissa lasihelmi ja rinnan alla myös häämekossani käytettyä käsin virkattua pitsiä jonka olin värjännyt aiemmin vihreäksi. Olkapäillä on solmimisnauhat. Ihana poimutettu helma ja pellava on kaunis materiaali. Tämä mekko oli tytöllä päällä 1-vuotisvalokuvassakin. 

Syntymäpäiväpöydässä oli kolme kakkua: äitini leipoma ihana juustokakku, Kinuskikissan ohjetta mukaellen tehty vegaaninen suklaahyydyke-kakku (lisäsin hyytymistä auttamaan Vegegeliä) ja Kotilieden ohjetta mukaellen tehty Valkosuklaa-karpalo sacher. Kakku oli hyvää ja tyttökin maistoi omin käsin makeaa herkkua. Muita herkkuja oli juustosarvet, salaatit, booli, sima, kahvit ja teet, valkoiset piparkakut, ruisleipä ja lohilevite leivän päälle. Herkkuja oli yllinkyllin ja kakkua syötiin kotona vielä kemujen jälkeenkin. :) 

 Tein Valkosuklaa-karpalo sacherin viralliseksi synttärikakuksi. Kakusta tuli tosi hieno vaikka itse sanonkin. :) Kokeilin ihan uutta reseptiä ja tapaa tehdä kakku. Koristelunkin tein minulle uudella tavalla. Siitä tuli hienoin kakku mitä oon koskaan tehnyt! Satumetsä-teema tuntui heti kivalta idealta, ja kakun päälle yhden kynttilän lisäksi tuli Kinuskikissalta bongatulla koristeluidealla toteutettu kuusimetsä. Päällystin vihreällä marsipaanilla kuusiksi sopivaksi muotoillut jäätelövohvelit ja sirottelin päälle tomusokeria. Metsäneläimet löytyivät kaupasta. :) 

Päällystin kakun sokerimassalla ja siitä tuli kuin lumipeite kakun päälle. Tomusokerilla sai utuisuutta kakun pintaan ja eläimet näyttivät söpöiltä siinä päällä. Koristelu oli tosi yksinkertainen, mutta kaunis. Marsipaani-vohvelikuuset oli sympaattiset! :) 

Pikkuinen sai paljon lahjoja ja niitä innolla avattiin ja kovasti leikittiin. Paketeista paljastui nättejä vaatteita, tekemäni tilkkupeitto, ihana vauvanukke joka oli heti tytölle supermieluisa, muitakin leluja, taaperokärry jonka avulla tyttö lähti kävelemään jo synttäripäivän iltana, mainio leivontasetti ja ihana essu, sienijakkara (!!), ja kankaita ompeluksiin tyttöä varten. Oli niin tapahtumarikas päivä, että päiväunille ei ollut helppo nukahtaa. Yöunet maistuivat hyvin juhlapäivän jälkeen kuitenkin. Ihana päivä! 

Meijän laps on nyt 1-vuotias, taapero, iso tyttö... Meijän vauva. Vauva hän on vielä. :) Äitinä tämä herättää mulle paljon tunteita ja muistoja yhteisestä ensimmäisestä vuodesta lapsen kanssa ja äitiydestä, äidiksi kasvamisesta. Vau. 

Ohjeet kakkuihin: 

Vegekakku: http://www.kinuskikissa.fi/suklaakakku-maidoton-munaton-gluteeniton-vegaani/ 

Valkosuklaa-karpalo sacher: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/karpalo-valkosuklaasacher 

Juustokakku oli varmaan tehty tätä Leilan reseptiä mukaellen: http://www.leila.se/new-york-blueberry-cheesecake--/english/recipes/pastries/index1,71.htm?id=2097

Afrikankukkapeitto

Pitkään ja hartaudella virkattu Arfikankukkapeitto on nyt valmis. Pienestä jämälankaprojektista paisuikin suuritöinen, mutta ihana jättiprojekti. :D Näiden kukkien virkkaamiseen tulee todistetusti himo. Mutta on se himo nyt vähäksi aikaa taltutettu, kun tekee mieli tehdä jollain toisenlaisella mallilla seuraavaa. Esimerkiksi tämä malli on nätti, löytyy täältä: http://hattingmadlycrochet.wordpress.com/2011/02/07/sunbursts-in-the-snow-baby-blanket/

Aiemmin, odottaessani Taimityttöstä, tein Nalle-langasta pienemmän peiton erilaisissa väreissä. Vihreä/sininen/luonnonvalkoinen/beige/ruskea -sävyisenä. Äitini auttoi sen kokoamisessa, mikä oli sydäntä lämmittävää. Sellaista mukavaa yhdessä tekemistä, mikä merkitsee minulle paljon. Se peitto otettiin mukaan tytön syntyessä sairaalaan ja sitä ihaili hoitajat siellä osastolla perhehuoneessa ollessamme. :)

Tämän seuraavan peiton halusin tehdä tyttömäisissä väreissä ja paksummalla 7-veljestä langalla. Niitä lankoja sattui olemaan reilusti ja eri väreissä. Lisää sitten kyllä jouduin ostamaankin, vaikka tämän piti olla jämälankaprojekti. Sain myös lankaa tähän projektiin, siitä kiitos. :) Lankaa uppoaa aika paljon tällaiseen! 

Kissat valtasi virkkuuksen, kun toin sen viimeistelyä varten olohuoneen sohvalle. Kumpikin karvapallo sen mutkassa päivän mittaan nukku monta tuntia. :D 

Tämän peiton aloitin viime kesänä ja monesti just imetyshetkinä tein näitä paloja. Tuntui, että virkkaaminen oli helpompaa kuin neulominen silloin kun tyttö oli ihan pieni uusi vauva. Päivät kun kuluivat suureksi osaksi silloin imettäen ja vauvan vierellä ollessa. Tämä peitto sai alkunsa tuskaillessani sitä, ettei oikein käsityöt siinä imettäessä luonnistuneet. Sellaiset missä merkittävällä tavalla tarvii kahta kättä. :D

Tartuin sitten virkkiikoukkuun vimmalla tyyliin: "pakko saada tehdä jotain". Myös yöllä, päiväuniaikaan ja automatkoilla virkkasin. Virkkaaminen on kyllä aina ollut kivaa ja onneksi sain tällä tavalla taltutettua sitä käsintekemisen tuskaa. :D  Pienet kukat oli helppo virkata asennossa kuin asennossa, olipa toinen käsi vauvan alla tai peiton alla "jumissa"! :) Palaset yhdistelin syksyllä valvoessani pienen unta pihalla. Siinä samalla tätä tehdessä on mietitty kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin iloja kuin suruja. Omalla tavallaan terapeuttista tekemistä. 

Peitosta tuli nätti, ihana, kiva, aurinkoinen, karkkinen, makea, suloinen. Kyllä siinä olikin näpertäminen ja viimeistelytyönä hirveästi lankojen päättelyä. Mutta oon kyllä tyytyväinen ja hieno siitä tuli, vaikka ite sanonkin.

Ohje kukkaan löytyy ainakin täältä: http://www.kaspaikka.fi/virkkaus/virkattu_afrikkalainen_kukka.html

Suklaamustikka -muffinssit, mustikkasuu ja Ritarini

Suklaanhimossa piti saada äkkiä leipoa jotain. Aineksia löytyi sitä sun tätä, mutta niistä syntyi hyviä muffinsseja kuitenkin. Kananmunan sijasta käytin soijajauhoja. Hyvin onnistui ilman kananmunia. :) Maitoa laitoin, niin eivät ihan olleet vegaanisia. Olen miettinyt, että voisin tutustua vegaanileivontaan tarkemminkin ja uskaltautua käyttämään uusia aineksia keittiössä.  

Muffinseista tuli hyviä ja oikein nättejä. Tomusokerilla sai tehtyä nätin koristelun. Simppeli juttu, jolla sai heti astetta juhlavamman ja suloisemman näköisiä herkkuja. Suklaisten muffinsien sisälle laitoin mustikoita, joten edes jotain terveellistä oli joukossa. :) Tämä toi mukavaa piristystä tähän flunssaiseen taloon. Mieskin tykkäsi näistä herkuista. 

Tytölle myös mustikoita aamupuuron seassa. Pikkuinen mustikkasummu. :) 

Eräs keittiöni ihanimmista asioista (jos tavaroista puhutaan) on Esteri Tomulan Ritari -sarjan emalikulho.  Se oli rakkavutta ensisilmäyksellä. Tämä on ollut meillä jo pitkään, mutta aina se jaksaa ihastuttaa. Finelin emaliastiat on kyllä ihania! Lisää mahtuisi kyllä meijän kettiöön, niin käyttöön kuin koristeeksikin. Haavelistalla on Neptun ja Tatti -sarjan astiat ainakin. Tässä kulhossa pidän minun irtotee-pusseja. Jääkaapin päällä on Ritari -sarjan kattila, mutta sitä en raaski käyttää. :D Kattila on melkein kuin uusi, samoin kuin kulhokin. 

Taimityttönen tarkasteli hyvin tarkoin muffinssivuokia. Rapisteli, kuunteli tarkkaan korvalla rapinaa, vähän maisteli ja tutkaili. Jokaista erikseen. Ihana seurata tätä. Elämän suuria pieniä ihmeitä. :) 

Reippaat pikkujalat, kevään kepeyttä ja tilkkuilua

Meidän perheessä eletään jänniä hetkiä, kun Taimityttönen on alkanut nousta ylös tukea vasten ja näyttää lähtevän kohta myös kävelemään tukea vasten. Niin ihanasti pikkuiset jalat tepsuttaen liikkuu. <3 Pienelle on varmasti aika mullistavaa nähdä paikkoja uudesta näkökulmasta ja ihan itse! Voin vain kuvitella sitä maailman muutosta sekä iloita ja ihmetellä mukana. :) 

Täällä eletään ihan tavallista arkea. Onnellista ja mukavaa oloa ja eloa. Oman jännitysmomenttinsa tuo tyttösen puuhat ja nousemiset, välillä pitää olla ottamassa kiinni ettei kovin sattuisi jos horjahtaa. 

Tuntuupa se jo kyllä niin keväiselle. Vesi tippuu ränneistä ja on niin lauhaakin. Varmasti talvi ei ole vielä ohi menossa, mutta fiilis on jo keveämpi. Mietin kesän istutuksia. Odotan juhannusta, kesäretkiä, kaikkea sitä mitä kesään kuuluu... Kaipaan linnunlaulua aamuyöllä, auringon kuumaa paahdetta keskipäivällä, jäätelöä, hiekkarantaa... Odotan näkeväni tyttösen tepastelevan paljain jaloin iloissaan pihamaalla. :) 

Tein muutamia päiviä sitten 2-vuotiaalle Emmi-tyttöselle lahjaksi pienen tilkkupeiton. Kun levitin sen lattialle kuvattavaksi, tuli Taimivauva heti katsomaan uutta kivaa juttua kiinnostuneena. Kiva oli! Myös lahjan saaja ja hänen äitinsä olivat ilostuneet ja tykästyneet ompelukseen. Ihana juttu. :) 

Värikylpyilyä kotona

Kun taidemuseolla pyörivä Värikylpy jäi meiltä eilen välistä, me tehtiin oma värikylpyhetki täällä kotona! Tällä Värikylpytoiminnalla on tavaramerkki ja sille on oma metodinsa kuinka sitä vedetään, mutta hyvin onnistuu kotosallakin omista matskuista pieni elämyksellinen hetki vaavalle. :) Ohjeita saadaan kotiinkin kun Värikylpytoiminta loppuu. Varmaan saatetaan jatkaa syksylläkin, mutta jää nähtäväksi. Järjestetyssä värikylvyssä on tosi mukava käydä ja siinä on paljon hyviä plussapuolia. Siellä on muita äitejä ja vauvoja, joiden kanssa voidaan seurustella ja itse paikka ja sinne meneminenkin on vauvalle jännä juttu ja tuo vaihtelua viikkoon. Se pedagoginenkin näkökulma on myös tärkeä, vaikka onkin vauvoista kyse. Ja kun on järjestetty tuokio, niin kaikki valmistelut on jo tehty, ja voidaan keskittyä itse asiaan. Tietysti itsellenikin se on mukavaa vaihtelua. Eikä tarvitse siivota lattioita tai tiskailla taiteilun jälkeen. :) 

Nyt siis kuitenkin taiteiltiin kotosalla. Se on helppoa ja mukavaa! Mutta ei sitä sotkua ja pyykkiä kannata pelätä, sitä tulee sitten pakostakin. :D Keittiön lattialle teippasin vaipanvaihtomuovin väärinpäin (se oli ainoa jonka nyt keksin, paras olisi kunnon iso muovi) ja siihen muoviin teippasin maalauspohjaksi A3-kokoisen vesiväripaperin. Laitoin vaavalle maaliksi siihen ensin huoneenlämpöistä kuningatarsosetta ja sitten vähän ajan päästä lämmitettyjä kotimaisia mustikoita ja niistä tullutta mehua. Jäisilläkin mustikoilla voi tehdä, mutta huomasin että tyttönen vieroksui kylmään koskemista aiemmin, niin päätin laittaa  mustikat lämpiminä. Jäisillä mustikoilla saa tehtyä erilaista jälkeä ja sitä voisi kyllä kokeilla myös.

Innoissaan tyttö lätisteli ja hänellä näytti olevan mukavaa. Tietysti mustikoita oli mukava syödäkin. :D Ihana. Ja selvästi nautti ja näkee että on jännä kun alustaan tulee jälkiä. Mukavaa yhdessä tekemistä ja ihmettelemistä. 

Maalaustuokion ja pesun jälkeen vielä palloteltiin mustikanväreihin sopivilla lankakerillä. Sen olisi tietenkin voinut tehdä ensin ikäänkuin virittäytymisenä maalaukseen, mutta olin niin tohkeissani itse siitä maalaamisesta että en edes ensin muistanut muuta. :D 

Ensikerralla kotona voisi käyttää maalina vaikka mansikkaa ja punajuurta. Olisi kiva kokeilla myös helmisuurimoita tekstuurina niiden "maalien" joukossa. Viimeksi kun kävimme taidemuseon järjestämässä Värikylvyssä, niin siellä oli vaaleansinistä lämpöistä helmisuurimokiisseliä jolla maalattiin. Näytti siltä, että tytön mielestä se oli mukavan tuntoista ja jännää.

Kylläpä tuli hieno työ! Mustikasta tulee hieno väri ja kuningatarsose vaikutti jännällä tavalla mustikkavärin paperiin imeytymiseen. Kuivuessaan mustikan väri muuttui tummemman siniseksi. Tämän voisi laittaa kehyksiin. :) 

Retrolöytö ja uusia käsityöprojekteja :)

Vastikään tein ihanan löydön! Mahtavat retroverhot ja useampi pala samassa läjässä. Yhdet normaalilevyiset ja sitten toiset joskus yhdestä verhosta paneeliverhoksi leikatut. Värit kirkkaat ja kunto moitteeton. :) 

Kyllä sitä kuulkaa voi ihminen ilostua tämmöisestäkin pikkujutusta ikihyviksi. :) Tämä kangas on entuudestaan tuttu ja minulla oli jo tätä yhden verhon verran, mutta mitä sitä yhdellä, kun on usseempi ikkuna samassa huoneessa. Ja tietenkin kun on näin mieluisasta kankaasta kyse, niin lisäähän sitä oli saatava. Jos joku tietää tämän kankaan valmistajan, niin kertokaa. Mitään tekstejä ei ole verhojen reunoissa. Tätä kangasta on tehty vissiin myös keltaisella kukalla. 

Nämä on saatava pian ikkunaan. Nyt keväällä tai viimeistään kesällä. Kun ehtii, niin näihin pitää ommella nätisti ripustuslenkit tai avata käänteet, koska ovat vähän vajaamittaiset meidän ikkunoihin. Jos näitä näkyy lisää jossakin, niin tutuille taas tiedoksi, että minulle pitää hihkua sitten. :) 

I H A N A T :) 

Uusi tilkkuprojekti jo mielessäni kerään yhteensopivia kankaita. Vaaleanpunaisia, oranssiin, violettiin, lilaan, fuksiaan, ruskeaan päin meneviä... Tyttösen syntymäpäivään ei enään kovin kauaa ole, joten eilen aloitin lippunauhojen tekemisen. Kiva pikkuprojekti. Näitä sain tehä ystävän hääjuhlaan pihakoristeluita varten ja sillä samalla mallilla teen nyt myös nämä tytön lippunauhat. :)