Tyttöselle lohipataa vähän mössättynä. Samaa hän saa syödä itse toiselta lautaselta sormiruokaillen. Potun paloja, porkkanan paloja, herneitä, maisseja ja leipää omin kätösin laittaa summuun. On tosi ihmeellistä, miten lapsi oppii kaikenlaista. Alussa kun vasta maisteltiin ruokia pieninä maistiaisina, mietin että miten voi vaan sitten oppia syömään muutakin kuin äidinmaitoa. Miten se on mahdollista, ihmettelin. Kun toinen on niin pieni! Ihan hyvin on kaikki maistunut tytölle alusta asti, (jopa parsakaali jota itse menin epäilemään) mutta ajatus siitä että laps syö muutakin kuin maitoa, oli vaan niin hassu ja outo. Se tuntui niin kaukaiselta ja vieraalta vielä.
Ja tässä sitä vaan pistellään menemään ihan rennosti vaan, omalta lautaselta ja omassa syöttötuolissa töröttäen. Ihan mahtavaa!
Lusikka tytöllä on mennyt omaan suuhun jo aika pitkään, kun sen käteensä saa. On minulla sormiruokailusta opuskin (Minä syön itse, Sormiruokailun käsikirja) tuossa keittiön astiakaapin hyllyllä, mutta tähän mennessä on menty omalla tuntumalla ja maalaisjärjellä. Ollaan vielä melko alussa tässä ja näitä kahta tapaa (sormiruokailua ja syöttämistä) ollaan pidetty nyt rinnakkain. Isoja paloja en ole lautaselle laittanut. Tytöllä motoriikka on jo sen verran kehittynyttä, että pienet palat menevät suuhun ja massuun asti ihan hienosti. Sotkua tietenkin syntyy, mutta se ei haittaa. :) Haluan kyllä perehtyä tähän vielä tietysti, että osaa tarjota toiselle parhaan mahdollisen. Äiti-ihmisellekin tämä on opettelua! :)
Keittiön patterilla on aina sympaattinen rivi ruokalappuja pestyinä ja kuivumassa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti