torstai 6. maaliskuuta 2014

Afrikankukkapeitto

Pitkään ja hartaudella virkattu Arfikankukkapeitto on nyt valmis. Pienestä jämälankaprojektista paisuikin suuritöinen, mutta ihana jättiprojekti. :D Näiden kukkien virkkaamiseen tulee todistetusti himo. Mutta on se himo nyt vähäksi aikaa taltutettu, kun tekee mieli tehdä jollain toisenlaisella mallilla seuraavaa. Esimerkiksi tämä malli on nätti, löytyy täältä: http://hattingmadlycrochet.wordpress.com/2011/02/07/sunbursts-in-the-snow-baby-blanket/

Aiemmin, odottaessani Taimityttöstä, tein Nalle-langasta pienemmän peiton erilaisissa väreissä. Vihreä/sininen/luonnonvalkoinen/beige/ruskea -sävyisenä. Äitini auttoi sen kokoamisessa, mikä oli sydäntä lämmittävää. Sellaista mukavaa yhdessä tekemistä, mikä merkitsee minulle paljon. Se peitto otettiin mukaan tytön syntyessä sairaalaan ja sitä ihaili hoitajat siellä osastolla perhehuoneessa ollessamme. :)

Tämän seuraavan peiton halusin tehdä tyttömäisissä väreissä ja paksummalla 7-veljestä langalla. Niitä lankoja sattui olemaan reilusti ja eri väreissä. Lisää sitten kyllä jouduin ostamaankin, vaikka tämän piti olla jämälankaprojekti. Sain myös lankaa tähän projektiin, siitä kiitos. :) Lankaa uppoaa aika paljon tällaiseen! 


Kissat valtasi virkkuuksen, kun toin sen viimeistelyä varten olohuoneen sohvalle. Kumpikin karvapallo sen mutkassa päivän mittaan nukku monta tuntia. :D 


Tämän peiton aloitin viime kesänä ja monesti just imetyshetkinä tein näitä paloja. Tuntui, että virkkaaminen oli helpompaa kuin neulominen silloin kun tyttö oli ihan pieni uusi vauva. Päivät kun kuluivat suureksi osaksi silloin imettäen ja vauvan vierellä ollessa. Tämä peitto sai alkunsa tuskaillessani sitä, ettei oikein käsityöt siinä imettäessä luonnistuneet. Sellaiset missä merkittävällä tavalla tarvii kahta kättä. :D

Tartuin sitten virkkiikoukkuun vimmalla tyyliin: "pakko saada tehdä jotain". Myös yöllä, päiväuniaikaan ja automatkoilla virkkasin. Virkkaaminen on kyllä aina ollut kivaa ja onneksi sain tällä tavalla taltutettua sitä käsintekemisen tuskaa. :D  Pienet kukat oli helppo virkata asennossa kuin asennossa, olipa toinen käsi vauvan alla tai peiton alla "jumissa"! :) Palaset yhdistelin syksyllä valvoessani pienen unta pihalla. Siinä samalla tätä tehdessä on mietitty kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin iloja kuin suruja. Omalla tavallaan terapeuttista tekemistä. 

Peitosta tuli nätti, ihana, kiva, aurinkoinen, karkkinen, makea, suloinen. Kyllä siinä olikin näpertäminen ja viimeistelytyönä hirveästi lankojen päättelyä. Mutta oon kyllä tyytyväinen ja hieno siitä tuli, vaikka ite sanonkin.



Ohje kukkaan löytyy ainakin täältä: http://www.kaspaikka.fi/virkkaus/virkattu_afrikkalainen_kukka.html

7 kommenttia:

  1. Hieno peitto ♡ Tahtoisin itsekin tehdä tuollaisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Virkkuukoukku siis heilumaan :)

      Poista
  2. Jo on sievä! Minäkin olen alkanut haaveilla virkkauspeittoprojektista, kun edellisestä on kulunut jo tarpeeksi kauan. ;) Oletko punninnut paljonko peitto painaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Uus projekti on täälläkin haaveissa, joko sillä sun bursts -mallilla tai Paju-neliöllä. Bambu vois olla kiva lanka kokeilla esim... Hmm. :) Mietinkin punnitsemista, ois hauska tietää montako kerää siihen meni :D

      Poista
  3. Vau, onpa ihana peitto! Kiva blogi sinulla muutenkin :)

    VastaaPoista