Meidän perheessä eletään jänniä hetkiä, kun Taimityttönen on alkanut nousta ylös tukea vasten ja näyttää lähtevän kohta myös kävelemään tukea vasten. Niin ihanasti pikkuiset jalat tepsuttaen liikkuu. <3 Pienelle on varmasti aika mullistavaa nähdä paikkoja uudesta näkökulmasta ja ihan itse! Voin vain kuvitella sitä maailman muutosta sekä iloita ja ihmetellä mukana. :)
Täällä eletään ihan tavallista arkea. Onnellista ja mukavaa oloa ja eloa. Oman jännitysmomenttinsa tuo tyttösen puuhat ja nousemiset, välillä pitää olla ottamassa kiinni ettei kovin sattuisi jos horjahtaa.
Tuntuupa se jo kyllä niin keväiselle. Vesi tippuu ränneistä ja on niin lauhaakin. Varmasti talvi ei ole vielä ohi menossa, mutta fiilis on jo keveämpi. Mietin kesän istutuksia. Odotan juhannusta, kesäretkiä, kaikkea sitä mitä kesään kuuluu... Kaipaan linnunlaulua aamuyöllä, auringon kuumaa paahdetta keskipäivällä, jäätelöä, hiekkarantaa... Odotan näkeväni tyttösen tepastelevan paljain jaloin iloissaan pihamaalla. :)
Tein muutamia päiviä sitten 2-vuotiaalle Emmi-tyttöselle lahjaksi pienen tilkkupeiton. Kun levitin sen lattialle kuvattavaksi, tuli Taimivauva heti katsomaan uutta kivaa juttua kiinnostuneena. Kiva oli! Myös lahjan saaja ja hänen äitinsä olivat ilostuneet ja tykästyneet ompelukseen. Ihana juttu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti